Puutarhuri (1)

Ylä-asteen jälkeen lukio oli loogisin paikka jatkaa, sillä minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä 16-vuotiaana siitä työstä, jota haluan lopun ikääni tehdä. Parhaiten mieleeni on jäänyt englanninkielen opettaja, joka julisti jo ensimmäisellä tunnilla: ”Kyllä minä teistä puolet täältä karsin pois. Turha luullakaan, että olette kaikki täällä ensimmäisen vuoden jälkeen.” Miten mukava opettajaihminen. Näin vanhempana olen miettinyt mikä ihme saa tältä pohjalta ihmisen valitsemaan opettamisen ammatin? Kyseinen henkilö jäi eläkkeelle abivuotenani ja ehkä oli jo aikakin. Nuoret ovat syyttömiä aikuisen ihmisen väsymykseen, jos henkilö on itse väärässä paikassa omassa elämässään ja työelämässään. Lienee parempi tehdä muutos eikä syytää ympäristön niskaan omia pahoja olojaan? En tiedä miksi tämä muisto englannin kielen opettajasta on jäänyt mieleen näin vahvana. Muistan edessäni istuneen oppilaan, joka jäi pois lukiosta sen ensimmäisen vuoden aikana. Minulla oli tunne, että hän säikähti tuota aikuista ihmistä sen kommentin aikana.

Äidinkielen opettajani oli hyväntuulinen mies. Hänen tunneillaan oli hyvä olla. Muistan sen leppoisan virneen, joka hänellä monesti oli. On varmasti suurimmaksi osaksi hänen syytään tai ansiotaan, että pidän kirjoittamisesta. Vaikka näppikseni välillä antaa kirjaimen ja välillä ei, vaikka 10-sormijärjestelmä puuttuu ja virheitäkin tulee, on kirjoittamisessa aina positiivinen vire. Hänellä oli opettaminen hallussa.

Lukion jälkeen tein kukkapenkkiä kesämökillämme. Mietin mikä olisi paras tapa perustaa kukkapenkki ja mikä siinä paikassa kasvaisi? Tältä pohjalta syntyi ajatus opiskella puutarhuriksi. Muistan vieläkin sen tilanteen sormet mullassa, vahva ”Ahaa”-elämys ja sen jälkeen päätös oli tehty.

Valmistuin avomaaviljely puutarhuriksi Lepaalta 1999. Tein harjoitteluni koulun aikana muun muassa silloisella Maatalouden tutkimusasemalla. Pääsin kylvämään koeviljoja, ajoin traktorilla puutarhassa siirtäen välineitä ja ihmisiä. Olin myös laboratoriossa, sillä muistan silmälasipäisen miehen ja tumman naisen, joiden nimiä en enää muista. Muistikuvissani on kylmiä aamuja, jolloin kylvettiin muun muassa koekaaleja ja salaatteja. Muistan myös perunan istustuskoneen pompottavan kyydin pelloilla. Viihdyin koulun aikana ja sen jälkeen taimistoilla taimistotöissä, sillä työ oli fyysistä tekemistä. Lopulta työ kuitenkin tarkoitti kausityötä ja talvityöttömyyttä, mistä syystä päätin vaihtaa alaa.

Työpaikat tähän ammattiin liittyen olivat:

• Saarioisten taimistot
• Rönnvikin viinitila (sis. viiniesittelyitä, jotka tuolloin opin. Eila on yksi parhaista kokeista, jonka tiedän. Ruokailut viinitilalla ryhmien jälkeen olivat aina elämys. Muistan lämpimästi myös sadonkorjuun, joka oli hektistä hommaa marjakoneen päällä.)
• Harvialan taimisto
• Tein lisäksi kukka-asetelmia sukulaisille ja tuttaville, vastasin silloisen ystäväni hääkimpusta ja juhlatilan kukka-asetelmista.
• Teen edelleen silloin tällöin puutarhahommia tutuilleni. Istutusten suunnittelu ja toteutus on helppoa, jos materiaalit ovat saatavilla.