Paikkatieto koukutti (6)

Opin työelämässäni kouluttautumaan jatkuvasti. Tuntui, että yhteiskunta ja työt elävät niin nopeassa tahdissa, että kouluttautumatta jättäytyminen on riski. Jos perusteollisuus ja -työt siirtyvät ulottumattomiin, jää jäljelle esimerkiksi tietotyö. Koulutus on ollut Suomen vahvimpia valttikortteja. Huomaa paino sanalla ”ollut”.

Aloitin kestävän kehityksen ympäristösuunnittelijan opinnot HAMK:issa, koska halusin tietää miksi olen vastuussa yksilönä ja mistä olen vastuussa yksilönä? Olin elänyt omassa kuplassani toteuttaen omaa pientä ja onnellista elämääni, kunnes sinne kuplaan pääsi uutinen ”Vuonna 2043 merissä on enemmän muovia kuin kalaa”. Tai näin minä sen muistan, sen muodon. Se pysäytti. Ensimmäinen reaktioni oli, että nyt pitää tehdä jotain. Hain TAMK:iin (Tampereen ammattikorkeakoulu) biotuote ja prosessitekniikan koulutukseen vuonna 2018. Mielessäni oli asioita kuten: miten saada mikromuovi pois pesuvesistä (pesukoneet), miten se huomioidaan jätevedenpuhdistamoilla ja entä juomavesi? Paljonko meillä on mikromuovia luonnon vesissämme?

Olin panostanut matematiikkaan, fysiikkaan ja kemiaan tätä ennen noin vuonna 1999 kirjoittaessani ylioppilaaksi. Alkoi valtava pänttääminen ja pääsinkin kouluun. Intressini pyörivät veden ympärillä, mutta koin että koulutus meni hyvin kaavamaisesti teollisuuden mukaan. Minä halusin tietää mitä tarkoittaa kestävä kehitys, mitä se on ja miten se linkittyy oppilaitoksiin ja työelämään? Koin olevani väärässä paikassa. Käytyäni vuoden aikana insinööriopintojen perusteet vaihdoin HAMK:iin lukemaan kestävän kehityksen ympäristösuunnittelijaksi ja vastauksia alkoi suorastaan sataa. En muista nauttineeni mistään koulusta tai aiheesta niin paljon kuin tuosta ajastani HAMK:issa. Jälleen kerran kyseessä oli monimuoto-koulutus, pyöritin verkkokauppaani opiskellessani.

Alkuun olin vielä sujut verkkokauppani ja maahantuonnin kanssa, mutta lopulta ymmärsin vaikutukset ylitse maan rajojen. Minä olin osallisena, minä olin yksilönä vastuussa.

HAMK:issa tuotettiin paljon mediasisältöjä opintojen ohessa, mikä oli miellyttävää. Videoiden ja kuvien työstäminen sopivat minulle erityisen hyvin.

Koulun aikana käytin ensimmäistä kertaa QGIS-ohjelmaa. Se oli viha-rakkaussuhde, joka muuttui rakkaudeksi. Tein lopulta opinnäytetyöni valuma-alueisiin liittyen, missä yhteydessä tuotin ”Valuma-alue opinnäytetyö” YouTube-kanavan. Opinnäytetyöni aikana osallistuin myös vesistökunnostuskoulutukseen, jonka järjesti Akordi. Aihepiiriä opiskellessani kävin myös Valonian purokunnostuskoulutuksessa Etelä-Pohjanmaalla Isojoella. Äitini juuret ovat kyseiseltä paikkakunnalta, kokemus oli erittäin mukava ja tärkeä.

Valmistuin vuonna 2022. Tämän jälkeen tein pieniä hommia QGIS:iin liittyen ja hain töitä. Melko pian alkoi tuntua, että pelkkä AMK-koulutus ei riitä. Pääsin kesäksi 2023 suunnitteluharjoittelijaksi Tampereen hulevesitiimiin. Elämäni paras työpaikka ja kokemus! Työn piti tapahtua QGIS-ohjelmalla, mutta päädyin käyttämään organisaation FME Workbench -ohjelmaa. Olin aivan koukussa. Erilaiset GIS-ratkaisut ovat mielenkiintoisia. Luokittelin kaupunkialueen purot. Tein karttadatan, joka informoi mihin järveen kyseinen puro laskee ja mitä toimenpiteitä kaupunki oli kohteelle suunnitellut. Tiedot sai näkyviin Oskarin (Paikkatietoikkuna) metatietoja klikkaamalla.

Olin ennen tätä työtä hakenut yliopistoon. Vesistöt aiheena kiinnosti ja veti puoleensa. Olin yllättynyt, kun minut hyväksyttiin. Käytännön ihmisenä, joka pitää fyysisestä suorittamisesta, olin aina ajatellut, että minä en ikinä mihinkään yliopistoon mene. Paikkatieto muutti mieleni. Mietin, että yliopistossa minulla olisi mahdollisuus miettiä miten kartoittamattomat ojat saataisiin kartoille paikkatietoon. Ja niin minä pohdinkin.

Lisää tietokoneita… Yliopisto

Lähdin ikään kuin taistellen sotaan. Minulla oli aavistus siitä mitä haluan ja mitä pitäisi metodiksi etsiä, mutta en silti ymmärtänyt miten suuren työn valitsin. Lopulta päädyin opettelemaan Supertietokone Puhdin käyttöä ja tietenkin opiskelijan oikeuksin, sillä en ollut missään tutkijaryhmässä. Yksi syy yksin tekemiselle oli aikataulu.

Olin yliopistolla termillä ”työtön”, minun oli valmistuttava kahdessa vuodessa, koska enempää aikaa ei ollut. Minä en ollut ”opiskelija”, minä olin ”työtön”. Tutkimusalueeni ja -neliöni olivat suuremmat kuin lähdeartikkelissa. Opin hyvin, miten Puhdista lentää pihalle, kun pythonissa on himpun väärä koodi. Muistirajan ylittyessä oli ihan sama, jos olit jonottanut aikaasi koneelta vaikkapa 10 tuntia ja käytännössä ehdit pyörittämään koodia 10 minuuttia, niin kenkää tuli. Pihalle lennettiin ja kaaressa. Nyt se jo naurattaa, mutta tuossa kohtaa ajankäytön hallinnan näkökulmasta en ollut ollenkaan iloinen tai onnellinen.

Tarkastelin gradussani siis ojamaisia puroja paikkatietopanotteisesti. Jaoin lopuksi koodin ja muistiinpanot GitHubiin, jotta työtä on helpompi jatkaa. Nyt voin jo sanoa, että kyseistä työtä kannattaisi tehdä parityönä. En ymmärtänyt ollenkaan aloittaessani kuinka suuri työmäärä olisi. Käytin aikaa noin yhdeksän kuukautta, mutta kohdallani siinä ei ole mitään ihmeellistä. Tein HAMK opinnäytetyötäni OO – Opitaan Ojista -projektissa noin vuoden. Minä käytän aikaa intresseihini. Minä annan paljon intresseilleni.

Graduvuosi kyllä väsyttikin. Koskaan ei tiennyt milloin Puhtiin pääsee sisälle, joten sitä oli jatkuvassa valmiudessa koko ajan, sillä minulla oli vain kaksi vuotta aikaa olla yliopistossa. Valvoin monta yötä. Kun aika jonosta vapautui yöllä, minä aloin hommiin sillä Puhdin kello alkaa juosta välittömästi. Yleensä pyrin varaamaan 10-15 tunnin ajan, jotta koodi ei jäisi kesken. Kesti kauan saada aikaan koodi, joka pyörittää massadatan läpi kohtuullisessa ajassa niin, että käyttäjä tietää minkä ajan Puhdista varaa. Harjoitus ja testivaiheessa oli satunnaismetsäluokittelussani 100 000 000 pikseliä dataa (paikkatietoa, loin kuvia kuvista). Aikaraja tuli vastaan ja koodi on nyt olemassa, mutta sen optimointi satunnaismetsämallia kouluttaen jää seuraavalle. Toivottavasti joku on joskus aiheesta kiinnostunut.

Nyt on kurssit suoritettu ja gradu arvioinnissa. Olen ylpeä ja iloinen, että suoritin yliopiston alle vaaditun ajan. Minä pysyin aikataulussa, vaikka tiukkaa teki.