Ura ja tietokoneet (2)

Lukiossa kouluumme saatiin ensimmäinen Windows 95 luokka abivuotenani. Osasin pelata koneella vain pasianssia. Eräänä aamuna, työskennellessäni Rönnvikin viinitilalla, näin lehti-ilmoituksen Valkeakosken aikuiskoulutuskeskuksen alkavasta Visual Basic -ohjelmointi koulutuksesta, joka kesti vuoden. Lähes siltä istumalta lähdin katsomaan koulua ja etsiydyin kansliaan. Kerroin kiinnostukseni kurssiin ja sain kuulla, että hakuaika oli jo loppunut. Olin lukenut vanhaa lehteä. Totesin: ”Ei se mitään. Minä haluan silti hakea. Yrittänyttä ei laiteta.” Olin yllättynyt kun viikkoa myöhemmin sain ilmoituksen, että pääsin mukaan koulutukseen. Ilmeisesti joku perui.

Olin päänvaiva monelle opettajalle paitsi kärsivälliselle ohjelmoinnin opettajalleni. Olin päänvaiva, sillä en ollut koskaan kuullut mistään niistä termeistä ja puutarhurin ammattitutkinnonkin kirjoitin vain nipin napin tietokoneella. Olin aina ulkona, pihalla, menossa ja touhussa. Tietokoneella istuminen ei kuulunut millään tasolla päivieni sisältöihin.

Ohjelmointi oli mielenkiintoista ja loogista. Tutkintoa tehtiin pari- ja ryhmätöinä. Muistan parini, joka hermoili ja suutahteli koodin kanssa. Oli vaikea keskittyä tekemiseen. Loppumetreillä hän vaihtoi ryhmää ja minä taisin olla ainoa, joka teki kokeen yksin. Se oli häneltä hyvä päätös, siinä kohtaa alkoi oppimiseni. Huomattuaan tilanteen, opettaja kävi erikseen katsomassa, miten pärjään. Minä pärjäsin hyvin, minä kirjoitin koodia.

Opin tuossa kohtaa, että kaveruus ei välttämättä tarkoita parasta toimivaa ryhmää. Ihmiset voivat asenteillaan, toimillaan ja puheillaan olla este jonkun toisen oppimiselle.

~ Kati

Kurssin käytyäni erosin pitkästä suhteestani sen vuoden talvella. Tehtyäni kesätöitä Espoontorin turkiskaupassa päädyin lopulta isäni lapsuuden maisemiin Janakkalaan. Olin viikonloppuvisiitillä mökillämme ja tuli vahva tunne siitä, että Helsinkiin en halua palata. Soitin siltä istumalta työnantajalleni ja irtisanouduin. Parin viikon päästä olinkin jo töissä Harvialan taimistolla.

Ensimmäisen ATK-alan työpaikkani sain, kun kirjoitin silloisen TE-toimiston CV-nettiin lyhyesti osaamiseni. Olin tuolloin jo asunut hetken (vuosia?) paikkakunnalla ja kävin ystäväni kanssa Sininauhaliiton kirpputorilla töissä, koska en halunnut olla työtön ja tekemättä mitään. En tiennyt missä olin, kuulin myöhemmin, että kyseessä oli päihdeongelmaisia tukeva työtoiminta. Se ei haitannut minua pätkääkään, näin vain ihmisiä. Toki heillä oli ongelmansa, mutta mukava työ pöytiä ja tavaroita järjestellen piti päivät kiireisinä.

Ensimmäinen työnantajani kävi haastattelemassa minut työpaikallani ja lähestulkoon joutui suostuttelemaan minut ATK-kouluttajaksi. Osasin siinä kohtaa jo käyttää Microsoft Officea sujuvasti, mutta en todellakaan nähnyt itseäni kouluttajana. Toisin kävi, siinä vierähtikin sitten muutama vuosi.